Cadeyrnant Cookie Monster

Cadeyrnant Cookie Monster eli tutummin Keksi on briteistä hankkimani welsh mountain-ori, jonka kanssa eläminen koettelee ajoittain lompakkoa ja hermoja. Keksi on sisimmässään hyvin leikkisä ja iholle tunkevan utelias poni. Tämä leikkisyys näkyy orin kanssa arkipäivässä eniten vaikeutena saada poni tarhasta kiinni kun Keksi kirmaa kauemmas ilkikurinen pilke silmäkulmassaan. Kun orin saa narun päähän ja muistaa pitää napakasti narussa kiinni niin ponille kelpaisi loppupäivän aktiviteetiksi vallan hyvin ronskit rapsutukset ja namien suuhun tunkeminen, ettei herra herkkusuun mahanympärys vain pääsisi pienenemään. Taluttaessa Keksin kanssa kannattaa olla skarppina kun poniherralla on joskus tapana ottaa syöksylähtöjä suoraan eteenpäin niin, että taluttaja joutuu kaivamaan kantapäänsä maahan pidelläkseen turhan reippaasti etenevää ponia. Onneksi sentään tallissa Keksi käyttäytyy siivosti jos jätetään laskuista pois jatkuva vesiastiaan kakkiminen.

Kasvattajansa kertoman mukaan Keksillä on ajettu muutamia kertoja, mutta poni ei ole siitä hommasta pahemmin perustanut vaikka se onkin paperilla "ajo-opetettu". Meillä Keksi on saanut keskittyä kouluaitojen sisäpuolen kyntämiseen ja kukkapuskien tehokkaaseen tuijotteluun. Se on varsin nopea opetettava ja sijoittui kilpailuissa ensimmäisen kerran hieman päälle viisivuotiaana. Keksi on pikkuponimaisen reipas tepsuttaja ja melko helppo ratsastettava kunhan kuski muistaa pitää suunsa supussa. Maiskuttaminen tai muut ääniavut saavat Keksin varsin vauhdikkaalle vaihteelle, josta palautuminen kestää hetken aikaa ja poni odottaa seuraavaa mahdollisuutta laukkalisäykseen. Lätäköitä Keksi inhoaa ja parhaiten se tuntuu toimivan maneesissa tai sitten kesäkuivalla kelillä, kilpailut on pitänytkin valita hieman sääennusteen ja kilpailupaikan mukaan. Keksin kanssa kannattaa aina pitää mukana rennon vitsikäs asenne koska muutoin harmaita hiuksia alkaa varmasti ilmestymään turhan nopeaan.

I. Cadeyrnant Tristan

Hyvin orimainen ja ison egon omaava welsh mountain-ori. Rautias Tristan on kilpaillut valjakkoluokissa kotimaansa showkilpailuissa ja on moninkertainen champion. Jalostuksessa Tristan on ehtinyt vaikuttaa jo jonkin aikaa ja orilla on reilu kymmenkunta jälkeläistä.

II. Penlleyllwe Dewin

Täältä Tristan on perinyt lahjansa valjakkoajoon kun Penlleyllwe Dewin oli aktiivivuosinaan lähes jokaisen luokan suvereeni voittaja mihin se sattuikin osallistumaan. Upeat liikkeet omaava ori oli 118 cm korkea ja väriltään ruunikko. Se kuoli 19-vuotiaana.

IE. Cadeyrnant Trevina

Pikkuruinen Trevina on kasvattajansa kertoman mukaan ystävällinen, mutta samalla pippurinen tamma. Se näyttäytyi muutamia kertoja rotunäyttelyissä ja lead rein-luokissa kunnes siirtyi kokonaan siitoskäyttöön. Rautias tamma on varsonut kuusi kertaa ja näistä viisi ovat olleet oreja.

e. Dwenllaith Golden Operett

Mahdottoman kaunis voikko tamma on upeaa katseltavaa sen liikkuessa leijuvaa ravia eteenpäin. Dwenllaith Golden Operett onkin hurmannut monet näyttelytuomarit olemuksellaan ja korrektilla rakenteellaan. Näyttelyiden lisäksi tamma on koulutettu näppäräksi lastenratsuksi.

ei. Daw Tywyllwch

Nimestään huolimatta tämä ori ei ole kuin musta yö vaan väriltään se on kaunis ruunivoikko, jonka päätä koristaa tähtipiirto ja kuonopilkku. Luonteeltaan ori oli kuulemma rauhallinen, mutta syttyi kilpailutilanteessa mukavalla tavalla ja varmasti antoi itsestään kaiken.

ee. Cwmbach Gollwyd

Tätä tammaa ei ole siunattu kovin suurella koolla, mutta se varmasti kompensoi pientä kokoaan katseita keräävällä käytöksellään. Ei ole kuulemma epätavallista nähdä tätä tamma kävelemässä takajaloillaan. Säkäkorkeutta Gollwydillä on 114 cm ja väriltään se on rautias, jonka takajaloissa on kokosukat.

Päiväkirjamerkintä

Jalkavammasta toipuminen tapahtui onneksi hieman ennustettua nopeammin ja eläinlääkäriltä saadun vihreän valon jälkeen on Keksiä taas aloiteltu treenamaan varoivaisesti. Orin kunto romahti melkoisesti sairasloman aikana ja aloitammekin aikalailla pohjalta. Tänään Keksi pääsi kuitenkin lempipuuhaansa eli astumaan yhden welshtamman. Ihanaa kun maailmassa vipeltää jo Pikku-Keksejä useampi kappale.

Päiväkirjamerkintä

Keksillä on ollut hieman lepolomaa kaiken kilpailemisten ja morsioiden tapaamisen jälkeen. Ori väsähti selkeästi ja onnistui myös loukkaamaan toisen etusensa tarhassa. Onneksi kyseessä on vain pieni revähdysvamma ja sen pitäisi eläinlääkärin ennusten mukaan parantua ennalleen levolla ja kylmäyksellä.

Päiväkirjamerkintä

Keksi on saanut kilpailla koko kesän ajan kunhan aikaa on jäänyt tammavieraiden tapaamiselta. Ori on ollut ihmeen suosittu tammanomistajien keskuudessa ja jälkeläisiä on luvassa useampi kappale. Tämän päiväisissä kilpailuissa Keksi oli ruusukesijoilla vahvalla 60% tuloksella. Hienoa Keksi!

Päiväkirjamerkintä

Keksi debytoi eilen kouluradoilla uudessa kotimaassaan. Verryttelyssä ori oli hieman muissa maailmoissa tammojen takia, mutta onneksi skarppasi edes vähäsen radalla. Tuloksena oli suht tasainen rata, jossa on kyllä paljon parannettavaakin.

Päiväkirjamerkintä

Keksillä oli tänään rauhallinen päivä. Aamulla se kengitettiin ensimmäistä kertaa koska sen kaviot ovat alkaneet kulua maastolenkeillämme hieman liian paljon kuin olisi toivottavaa. Illemmalla tallityttömme juoksutti ja kävelytti oria hyvän tovin.

Päiväkirjamerkintä

Puolitoista kuukautta ehti vierähtää, että Keksi oli taas täydessä iskussa sairastumisensa jälkeen. Olemme aloitelleet orin peruskunnon kohotusta pikkuhiljaa ja Keksi tuntuu jaksavan tämän hyvin. Paljon maastoilua ja kevyttä koulujumppaa luvassa ainakin seuraavat pari kuukautta.

Päiväkirjamerkintä

Keksin kotiutuminen sai hieman monttuja tielleen kun ori sairastui saapumistaan seuraavana päivänä. Eläinlääkärimme pääsi onneksi heti paikalle ja taudin pitäisi mennä onneksi levolla ajan kanssa ohi. Harmittaa kyllä, mutta tärkeintä on, että Keksi paranee entiselleen. Nyt se on varsin surkeana karsinassaan eikä jaksa edes höristä käytävällä kulkeville tammoille.

Päiväkirjamerkintä

Tänään matkustimme lähimpään satamaan vastaanottamaan hienoa lastia. Laivan kyydissä odotti synnyinmaastaan meille matkustanut welsh mountain-ori, jolle oli jo keksitty lempinimeksi Keksi. Paperien selvittelyn jälkeen pääsimme purkamaan orin pois rekan kyydistä ja ihmettelemään mitä sitä on oikein tullut ostettua. Keksi oli varsin hurmaavan oloinen vaikka ei tuntunut pahemmin välittävän minne narun päässä olevan ihminen sitä yritti ohjata. Pienen pungerruksen ja tuskan hien vuodattamisen jälkeen saimme voikon pulleron lastattua omaan traileriimme ja suunta oli taas kotia kohti yhtä ponia rikkaampana.