Dulwen Ddu 1727

Wild Side Cobsin kasvattama Dulwen Ddu muutti meille touko-kesäkuun vaihteessa vuonna 2018. Olin nähnyt tamman jo aikaisemmin sen asuessa vielä kasvattajansa hoivissa, mutta nyt sen nimi pomppasi esille selatessa Alegren myyntiponien tarjontaa. Alunperin minulla ei ollut mielessäkään hankkia uutta cobitammaa, mutta Dulwen jäi jostain syystä mieleeni ja yli kuukauden asiaa pohdittuani päädyin jättämään tammasta ostotarjouksen. Se menikin heilahtamalla läpi ja pian saimme hakea tamman uuteen kotiinsa.

Luonteeltaan Dulwen on lupsakka ja utelias. Muita poneja kohtaan se on kovin valitsevainen eikä pahemmin siedä muita tammoja, ruunat Dulwen taas kelpuuttaa yleensä heti tarhakavereikseen ja pian uudet kaverukset voi nähdä rapsuttelemassa jo toisiaan antaumuksella. Dulwen on hieman hidasliikkeinen ja aamullakin sitä saa odotella, että mamma saisi aamuruokansa syötyä ja sitten köpötellään tasaisen rauhallisesti tarhaan, jossa ensimmäisenä yleensä kellahdetaan piehtaroimaan. Hoidettaessa Dulwen seisoo hievahtamatta paikoillaan pitkiäkin aikoja kunhan ötököitä ei ole häiritsemässä sen mielentilaa. Kavioidensa kanssa Dulwen on hieman tahmatassu ja usein sitä joutuu patistamaan useammin kuin kerran, jotta kavio nousisi lattiasta irti. Karsinassaan Dulwen viihtyy niin kauan kunhan oven yläkalterit ovat auki ja se voi katsella tallikäytävän elämää. Kolina on taattu, jos kalterit ovat jostain syystä kiinni ja arvon mamma tuntee olevansa kuin vankilassa.

Ratsuna Dulwen on hieman laiskanpulskea ja vaikeammin motivoitava. Se on alunperin ilmeisesti saanut vain valjakkoajokoulutuksen ja ratsupuolen kiekurat on opetettu Dulwenille vasta varttuneemmalla iällä. Ajettaessa Dulwen onkin varsin mukava, mutta siitä puuttuu tietty kipinä, että lähtisimme yrittämään valjakkokilpailuissa pitkän tauon jälkeen. Keskityminen onkin ollut kouluratsastuksen kiemuroiden parissa ja Dulwen petraa joka ikinen valmennuskerta. Se ei ole kovin näyttävä liikkuja, joten olemme panostaneet perusasioihin. Tarkkuus tuntuukin olevan tamman parhaita puolia ja herkistelyn jälkeen se on erittäin hienosti ohjan ja pohkeen välistä reagoiden niin pidätteisiin kuin eteenpäin ajaviin apuihin terävästi.

Päiväkirjamerkintä

Tänään Dulwen pääsi muutaman muun ponin kanssa maastoilemaan. Siitä onkin jo kulunut hyvä tovi kun treenit ovat tamman kanssa keskittyneet koulukuvioiden hiomiseen. Satuloidessa Dulwen oli kuulemma pullistellut oikein olan takaa, mikä on sille hyvin epätyypillistä käytöstä. Ratsukot olivat suunnanneet pisimmälle maastoreitillemme ja kiipeilleet muunmuassa muutaman jyrkähkön mäenkin. Yksi alastultava mäki oli tuottanut Dulwenille hieman vaikeuksia ja oli ollut kuin se ei olisi ihan tiennyt miten tulla mäkeä alas ratsastaja selässä. Ravipätkillä Dulwen olisi saattanut haluta mennä reippaamminkin, mutta tamma oli pysytellyt nätisti johtoponin perässä. Laukkapätkällä muutama poni oli meinannut riehaantua oikein kunnolla, mutta Dulwen oli käyttäytynyt siivosti kun se ei nähnyt mitä takaka tulevat poniveitikat puuhaavat.

Päiväkirjamerkintä

Osallistuin tänään Dulwenin kanssa kouluvalmennukseen kotitallilla. Alunperin minun piti keskittyä paperitöihin, mutta olihan sitä tarttuttava mahdollisuuteen kun kuulin, että valmennukseen oli vapautunut paikka juuri sopivaan ryhmään. Tallityttö putsasi ja satuloi ystävällisesti Dulwenin minulle kun viimeistelin työt ja vaihdoin ratsastusvaatteet päälle. Valmennuksen aiheena olivat pohkeenväistöt ja niissä onkin hiomista Dulwenin kanssa, tammalla on tapana juosta hieman alta ja kunnollinen ristiaskel jää vain haaveeksi. Alkuverryttelyssä Dulwen tuntui satulaan ihan mukavalta, mutta valmentaja prässäsi meitä kunnolla. Istu syvempään, suorista poni, valmistele paremmin, paremmin pohkeesta eteenpäin. Tehtävää riitti ja tamma tuntui väsähtävän jo puolessa välissä. Reippaasti puskimme kuitenkin loppuun asti ja saimme kuin saimmekin muutaman kehuttavan väistönpätkänkin suoritettua.

Päiväkirjamerkintä

Dulwen sai tarhailla aamusta muutaman tunnin, mutta kymmenen pintaan tallityttö metsästi kuraisen tamman tarhasta ja toi sen talliin. Pikaisen harjauksen jälkeen päivän vieraskin eli vakioeläinlääkärimme saapui paikalle. Meillä ei ole mitään hajua Dulwenin raspaus- tai rokotushistoriasta vaan kaikki pitää aloittaa nollasta, joten tänään oli hyvä päivä päästä liikkeelle. Dulwenille tuikattiin ensin rokotuspiikit ja onneksi tamma ei tainnut edes tätä huomata kun se höpläsi tallitytön hupparin huppua tiiviisti. Keskustelimme eläinlääkärin kanssa tammojemme tiineystarkastuksista ja elli tuikkasi rauhoittavat aineet Dulwenin kaulaan mahdollisimman huomaamatta. Aine tuntui vaikuttavan nopeasti ja seuraavat kolmekymmentä minuuttia menikin tamman suuhun kurkkaillessa. Siellä onkin melkoinen työmaa edessä, mutta onneksi meillä ei ole Dulwenin suhteen mitään suuria suunnitelmia lähiaikoina. Pökkyräinen poni kävelytettiin karsinaansa selviämään ja siellä se seisoikin nelisen tuntia alahuuli väpättäen.

Päiväkirjamerkintä

Dulwen on pikkuhiljaa kotiutunut meille mukavasti ja tänään kipusin sen satulaan kolmatta kertaa. Olemme ottaneet suhteellisen rennosti ja Dulwen on saanut tutustua uuteen kotiinsa rauhassa. Kenttä oli juuri sadetettu sekä lanattu ja Dulwen tuntui olevan varsin rennon oloinen vaikka olikin yksin kentällä kun muut ponit nauttivat tarhailuajastaan. Alkukäyntien aikana se katseli hieman epäluuloisena ja raviin siirtyessä kaukaisempaan pääty suuntaaminen sai tamman hyytymään eikä se alkuun reagoinut pohkeeseen lainkaan. Volteilla tamma taipui hyvin ja malttoi kuunnella puolipidätteitä eikä vain rynnännyt päättömänä eteenpäin. Keli rupesi kuumenemaan sitä vauhtia, että jätimme laukkatyöskentelyn tällä kertaa välistä ja suuntasimme loppukävelyille metsän siimekseen, jossa oli vielä huomattavasti viileämpää.

Päiväkirjamerkintä

Olin aiemmin viikolla tehnyt ostotarjouksen eräästä welsh cob-tammasta Alegresta ja eilen sain puhelinsoiton, jossa sain kuulla, että tarjoukseni oli mennyt läpi ja tamman saisi käydä hakemassa kotiin milloin meille se parhaiten sopisi. Matkaa ei onneksi ollut pahemmin ja suunnistimme jo seuraavana aamuna hakemaan Dulwenia kotiin. Alegren myyntitallit ovat valtava kompleksi ja meille menikin paikan päällä hetki paikallistaa missä tallissa Dulwen majailee. Raapustin nimeni kauppakirjaan ja pääsimme kokeilemaan miten pitkään joutilaana seissyt tamma suostuu lastautumaan. Pienen alkuvenkoilun jälkeen Dulwen oli kopissa ja pääsimme kotimatkalle. Kotona tammaa taluteltiin kentällä tovi ja se sai tutustua ympäristöön rauhassa minkä jälkeen se pääsi iltaheinille uuteen karsinaansa.