Päiväkirjamerkintä
Kotipihan aidat ja puut ilmestyivät vihdoinkin näkyviin pitkän matkan päätteeksi ja kieltämättä mielen valtasi jonkinlainen helpotus. Saimme kotiin kuusi uutta, hienoa welshponia, joiden kanssa on mahdollisuuksia vaikka kuinka. Tallille jäänyt henkilökunta oli onneksi ennakoinut tuloamme ja saimme matkalle jo ilmoituksen, että tallilla odottavat puhtaat karsinat poneille ja meille valmista ruokaa. Pihaan kaarrettuamme ponit rupesivat kolistelemaan pian. Martti-herra oli selkeästi sitä mieltä, että hänhän ei enää täällä auton perukoilla halua olla ja ryskäsi hetken niin, että mietin kestävätkö väliseinät semmoista. Purimme varsin vikkelään ensin tamma ja nuoren Merlin-orin ulos autosta ja sitten oli Martin vuoro. Herra oli varsin kiireisen oloinen ja tulikin lastaussillan alas vain muutamalla harppauksella. Tallipihalle päästyään se ravisteli itseään pitkään ja päästi ilmoille kauas kantavan hirnunnan.
Päiväkirjamerkintä
Olimme matkalla Norjasta kotiin haettuamme Fjellgårdista useamman uuden ponin kotiin. Matkaa oli kulunut jo reippaan vuorokauden verran ja edessä oli vielä ainakin toinen mokoma ennen kuin pääsisimme kaartamaan kuraiselle kotipihalle. Ponit olivat tähän asti matkustaneet hienosti ja juoneet tauoilla hyvin, vaikka hermoilinkin aiheesta paljon peläten ähkyä ja muita kamaluuksia. Porukan vanhin oriherra Martti oli alkumatkasta pitänyt melkoista mekkalaa ja ilmeiseti tehnyt kaikille muille ponimatkustajille selväksi kuka on paikalla. Sen vieressä matkusti huomattavasti nuorempi Merlin-ori, joka onneksi tuntui ottavan rauhassa. Ainahan meillä sattuu ja tapahtuu, mutta onneksi Etifedd-tamman pieni kiipeliin joutuminen ei aiheuttanut sen kummempaa häslinkiä ja Marttikin malttoi hienosti vaikka tammojen purkaminen sekä uudelleen lastaaminen vei aikaa.
Päiväkirjamerkintä
Olimme pakanneet hevosrekan jo eilen illalla ja starttasimme reissuun jo ennen kukonlaulua. Ulkona oli pimeää ja koleaa, mutta rekan ohjaamossa oli innokkaan odottava tunnelma, olimmehan matkalla Norjaan Fjellgårdiin hakemaan useampaa hienoa welsh cobia, jotka niiden kasvattaja päätyi myymään meille. Kilometrejä kertyi käsittämätön määrä eikä matka-aikaa mitattu tunneissa vaan päivissä, mutta pääsimme kuitenkin perille ilman rengasrikkoja tai muita kommervenkkejä. Ensimmäisenä tietenkin hoidimme paperihommat kuntoon ja pienen ruokahetken jälkeen oli aika mennä katsomaan poneja. Tarhassa ravasi hieno rautias ori, jonka virallista nimeä en vieläkään muista lunttaamatta. Lempinimeltään se on kuitenkin helposti muistettavasti Martti ja saimmekin rauhassa tutustua poniin kun sitä valmisteltiin lastausta varten. Martti meni hevosrekkaan ensimmäisenä, onhan se ori, ja kieltämättä hieman jännitin miten virtaa puhkuva poni lastautuu. Muutaman kuopimisen ja nuuskimisen jälkeen Martti kuitenkin käveli kiltisti kyytiin.