×
Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut Disa)
Disa poikkesi yllätysvierailulle Tirioniin katsomaan kasvattejaan Rhadlonia ja Treulfawria. Onneksi Elen sattui olemaan kotona ja ehti viemään kierrokselle. Disa menetti Treulfawrin eli Tepon emän Cadin jokunen aika sitten, joten ruunikon orin utelias, reipas lönköttely laitumen portille heti vieraat nähtyään, sai kasvattajan pyyhkimään silmäkulmiaan. ”Mikä lie roska lensi tuulessa” Disa sopersi Elenille. Tepon ilmeissä ja eleissä oli jotain niin samanlaista kuin edesmenneessä emätammassaan. Hyvä poika sai tottakai pari tuliaisporkkanaa, josta muut ponit tulivat kateelliseksi. Ne ottivat pyrähdyksiä omissa tarhoissaan, joten Teppokin intoutui näyttämään muutamat liitävät ravipätkät ja villit pukkilaukkapomput. Orivalinta vaikutti ainakin mennyt siltä osin nappiin, että isän puolelta Teppo oli perinyt energiaa ja näyttävyyttä, joita Cadilla ei ollut. Elen vinkkasi hienovaraisesti, että olisi aika hyvästellä Teppo, ettei ponit villiintyisi enempää, joten kaksikko jatkoi matkaa seuraavan kohteen luokse.
Päiväkirjamerkintä
Teppo teki juuri neljävuotiaaksi käännyttyään hienon debyytin in-hand -näyttelykehissä, kun se osallistui kaksiin omalla kotipihalla järjestettyihin näyttelyihin. Esiintymistä ja narun päässä tyylikkäästi liikkumista oltiin onneksi ehditty harjoittelemaankin, mutta tapahtumissa on aina aivan erilainen ilmapiiri ja meininki, kuin rauhallisena sunnuntai-iltana omassa maneesissa, joten loppujen lopuksi Tepon reaktiot eivät olleet tiedossa. Orien luokka oli heti aamusta ja Tepon hoitaja oli puunannut oria siitä asti, kun se oli saanut aamuheinänsä syötyä. Poni oli selkeästi hieman kummissaan miksei se päässyt ulkoilemaan, mutta otti homman onneksi muutoin rauhallisesti. Pihamaalle päästyään Teppo vietti ensimmäiset viisitoista minuuttia huutaen ja kiljuen, mutta asettui onneksi marssiessaan kehään jonossa muiden orien kanssa. Teppo selkeästi porukan nuorin ja kokemattomin, mutta esiintyi hienosti eikä aiheuttanut ylimääräistä häslinkiä. Iloksemme Teppo palkittiinkin hienosti yhtenä ponina luokkansa kärkinelikossa. Oman esiintymisensä jälkeen ori sai lepäillä hetken aikaa karsinassa, josta se vietiin ulkoilemaan loppupäiväksi.
Päiväkirjamerkintä
Ostotarjoukseni menikin kuin menikin läpi ja Llancarfan Treulfawr-niminen orivarsa on saanut olla synnyinkodissaan vielä tovin, kun meillä oli hetkellisesti jokainen nurkka täynnä poneja. Nuori herra oli saanut talliporukan kesken jo lempinimen Teppo ja sitä tunnuttiin odottavan kotiin saapuvaksi, kuin kuuta nousevaa. Matka oli sen verran lyhyt, että tällä kertaa päädyimme hakemaan pikkuherran itse kotiin. Glenwoodiin saavuttuamme juttelimme kasvattajan kanssa tovin minkä jälkeen olisi aika saada Teppo trailerin kyytiin. Sen kanssa oltiin kuulemma harjoiteltu perusasioita, mutta trailerihommat olivat sille vielä aivan vieraita. Teppo tepsutteli innokkaasti avoimen takasillan luo ja pysähtyi nuuskimaan. Pienen kehotuksen jälkeen puolikas poni oli jo kyydissä ja kevyellä työntämisellä Teppo oli trailerissa ja tuntui olevan enemmän huolissaan hitaasta palkintonamien saannista, kuin uudesta tilanteesta. Luukut kiinni ja menoksi olikin sitten seuraava askel ja trailerikameran perusteella Teppo matkusti ensimatkallaan ihmeellisen hyvin. Muutaman kerran se testaili kaulapantansa pitoa, mutta tyytyi seisomaan paikoillaan huomattuaan, ettei kaulapanta anna periksi. Kotipihassa meitä oli vastassa melkoinen vastaanottokomitea ja Teppo sai heti monia rapsutuksia astuttuaan Tirionin maaperälle. Varsa vaikutti olevan varsin okei matkustuksen jälkeen ja se sai jaloitella reilun tunnin läheisessä tarhassa ennen talliin siirtymistä. Uusi karsina oli Tepon mielestä hirveän mielenkiintoinen ja pikkuherra haisteli ja maisteli joka paikan läpi ennen kuin huomasi karsinassa olevan heinäkasan.
Päiväkirjamerkintä
Siellä sitä oltiin taas, melkein “naapurissa” Glenwood Welsh Poniesin pihamaalla harmaan vesisateen piiskatessa rakennuksia. Olin livahtanut aamutallista hieman vaihvihkaa autoon ja ajellut tänne nähdäkseni mitä olisikaan tarjolla Glenwoodin myyntitilaisuudessa, jonka esitettä olin selaillut muutamana iltana. Erityisesti minua kiinnosti eräs orivarsa, mutta liikkeellä oli aina oltava avoimin mielin, kun kiertelin katsomassa myytäviä poneja läpi. Ihmisiä oli yllättävän paljon paikalla, joten toivottavasti moni poni löytäisi uudet kotinsa. Kävin katsomassa tummaa orivarsaa kolmannen kerran ja oli se myönnettävä, ettei muu auttaisi nyt, kuin etsiä itse kasvattaja käsiini ja jättää orista ostotarjous, vaikka lompakkoni olisi varmasti eri mieltä siitä tarvitaanko meille todellakin uusi poniori.
