Päiväkirjamerkintä
Päiväkirjamerkintä
Bella on asunut meillä jo useamman kuukauden ajan. Sitä on ruvettu ratsastamaan pikkuhiljaa ja vaikka Bellalla ei olekaan hurjaa peruskuntoa alla, niin se on jaksanut yllättävän hyvin tunninkin kouluratsastustreenit. Tänään aamusta tamma sai tarhailla rauhassa tyttärensä kanssa kunnes se haettiin puolen päivään aikaan talliin. Tämän päivän treeni keskittyi ihan perusasioihin, mutta laukkatyöskentelyä oli hieman enemmän. Bella jaksoi yrittää hienosti vaikka väsymisen merkkejä rupesi näkymään ja loppukäynnit tamma saikin viettää metsän rauhassa. Bellan kanssa ei ole maastoiltu meillä hirveästi, mutta pieni retki sujui hienosti. Varusteista riisumisen ja pesun jälkeen rento Bella pääsi takaisin ulkoilemaan. Hetihän se Etifedd oli kiskomassa emäänsä riimusta.
Päiväkirjamerkintä
Kotipihan aidat ja puut ilmestyivät vihdoinkin näkyviin pitkän matkan päätteeksi ja kieltämättä mielen valtasi jonkinlainen helpotus. Saimme kotiin kuusi uutta, hienoa welshponia, joiden kanssa on mahdollisuuksia vaikka kuinka. Tallille jäänyt henkilökunta oli onneksi ennakoinut tuloamme ja saimme matkalle jo ilmoituksen, että tallilla odottavat puhtaat karsinat poneille ja meille valmista ruokaa. Pihaan kaarrettuamme ponit rupesivat kolistelemaan pian. Rekan pienistä ikkunoista näkyi kuinka muutama poni yritti kurkistella mihin nyt oikein saavuttiinkaan. Rupesimme nopeasti purkamaan arvokasta kuormaamme ja pian oli Bellankin vuoro. Se odotti varsin hillitysti, että saimme sen väliseinän kunnolla avattua ja kaiken kondikseen, sitten tamma päättikin ottaa kunnolla vauhtia seistyään pitkään paikoillaan autossa. Se ampaisi lastaussiltaa kohden reippaasti, mutta narun päässä oleva taluttaja oli onneksi hereillä ja sai tamman vauhtia hiljennettyä ja lastaussiltaa pitkin tultiin käynnissä alas. Pienen jaloittelun jälkeen Bella pääsi ihmettelemään uutta asumustaan talliin.
Päiväkirjamerkintä
Olimme matkalla Norjasta kotiin haettuamme Fjellgårdista useamman uuden ponin kotiin. Matkaa oli kulunut jo reippaan vuorokauden verran ja edessä oli vielä ainakin toinen mokoma ennen kuin pääsisimme kaartamaan kuraiselle kotipihalle. Ponit olivat tähän asti matkustaneet hienosti ja juoneet tauoilla hyvin, vaikka hermoilinkin aiheesta paljon peläten ähkyä ja muita kamaluuksia. Hevosten juotto- ja tsekkaustauon jälkeen matkamme jatkui, mutta noin kymmenen minuuttia edettyämme tuli stoppi kun kamerasta näkyi, että yksi poneista oli kiipelissä. Bellan vieressä matkusti sen tammavarsa Etifedd, joka oli jotenkin ihmeen keinolla saanut itsensä kiipeliin ja seisoi pää linkussa ja jumissa heinäverkkoonsa sotkeutuneena. Salamana seis ja poneja purkamaan edestä pois, että pääsimme auttamaan nuorta tammaa. Bella käveli rauhallisesti rekasta ulos, mutta ulos päästyään hörisi varsin huolestuneen oloisesti katsellen sisälle missä sen varsa oli jo vapautettu kiipelistään.
Päiväkirjamerkintä
Olimme pakanneet hevosrekan jo eilen illalla ja starttasimme reissuun jo ennen kukonlaulua. Ulkona oli pimeää ja koleaa, mutta rekan ohjaamossa oli innokkaan odottava tunnelma, olimmehan matkalla Norjaan Fjellgårdiin hakemaan useampaa hienoa welsh cobia, jotka niiden kasvattaja päätyi myymään meille. Kilometrejä kertyi käsittämätön määrä eikä matka-aikaa mitattu tunneissa vaan päivissä, mutta pääsimme kuitenkin perille ilman rengasrikkoja tai muita kommervenkkejä. Ensimmäisen ponin, hienon Martin, lastaamisen jälkeen oli aika saada ensimmäinen tamma kyytiin. Bellaksi kutsuttu rautias, jo hieman vanhempo tapaus, kulki rauhallisesti riimunnarun päässä talliin, jossa se harjattiin nopeasti ennen loimitusta ja suojien pukemista. Kasvattajan mukaan tamma on melkoinen polkemaan kenkiänsä irti, bootsit olivat siis paikallaan. Pihalle päästyämme Bella katseli korvat hörössä hevosrekkaa, jossa jo Martti-ori piti ääntä. Hetken pohtimisen jälkeen se käveli kiltisti taluttajansa perässä lastaussiltaa pitkin kyytiin.